LUONNON HYVINVOINTIVAIKUTUKSET. LAPSET- JA NUORET

Kävellessäni aamulla vesistöjen välissä kulkevaa kapeaa harjua, tuli mieleeni lapsuuteni kesät. Muistan ne pienet rauhalliset hetket  kun istuin laiturilla tai kaatuneen puunrungon päällä. Nuo hetket olivat lyhyitä taukoja leikin tiimellyksessä mutta ne ovat jättäneet silti vahvan, positiivisen muistijäljen. Aloin muistelemaan millaisia hetkiä muistan lapsuudestani. Nenääni tuli heti vastaleivotun pullan tuoksu kun äidin tai mummin kanssa leivottiin ja menimme ulos niitä syömään. Tai miten jännää oli seurata ongenkohon liikettä kalan syödessä matoa ja juuri oikealla hetkellä onnistuin saamaan saaliin ylös. Silloin tunsin olevani maailman onnekkain kalamies.

Kaikissa näissä hetkissä on yhdistäviä tekijöitä. Niitä ovat ainakin luontoympäristö, turvallisuus, aikuisen läsnäolo, onnistumisen ja oppimisen kokemus, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä paljon aikaa ilman kiireen tuntua. Tietenkin jokainen tarvitsee myös rakkautta, jota voi saada sekä antaa. Jos lapsi tai nuori  ei tule nähdyksi tai kuulluksi tai ei koe saavansa rakkautta, yrittää hän kaikin tavoin saada huomiota tavalla, joka suistaa hänet vain kauemmaksi alkuperäisestä tarkoituksesta. Tässä hetkessä aikuisen on huomattava käyttäytymisen perimmäinen syy, jotta löydetään oikeanlaiset ja oikein mitoitetut tavat toimia.

Toimiessani luonnossa lasten- ja nuorten kanssa huomaan aina miten luonto rauhoittaa ihan jokaista. Takapenkin Kirsi-Petteriltä sulaa näkymätön suojamuuri kun alamme virittelemään onkia kalastus kuntoon, sytytetään yhdessä nuotio tai kunnellaan tarinaa metsän synnystä. Tuon näkymättömän suojamuurin takaa paljastuu ihminen, joka haluaa ,että hänet huomataan. Hän haluaa tehdä asoita ehkä vähän eri tavalla ja omaan tahtiin mutta haluaa kuitenkin. Meidän aikuisten ja kasvattajien tehtävä on mahdollistaa jokaiselle oppijalle, lapselle- ja nuorelle toimintaympäristö, joka mahdollistaa parhaat oppimistavat, luoden positiivisen muistijäljen elämäntarinaan.

Pohjatyö tulevaisuuden luontoyhteydelle tehdään jo lapsena. Myönteiset kokemukset auttavat myös myöhemmin meitä lisäämään ymmärrystä itsestämme sekä luonnosta, joka kasvattaa henkistä pääomaa luoden hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Kotikunnassani Tammelassa luonto on läsnä joka päivä. Kaksi kansallispuistoa sekä useat muut luontokohteet antavat huikeat edellytykset parantaa hyvinvointia. Uskon, että luonto ja sen ympärillä toimiminen luo onnellisia ihmisiä. Täällä on hyvä olla, eikä se ole yhtään noloa.

Värikästä syksyn jatkoa!

Loimunalle

 

 

 

 

Luonnon hyvinvointivaikutukset.

Erilaisia tutkimuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista tehdään paljon. Mieleen tulee kuitenkin aina ajatus, että ymmärretäänkö me ihan oikeasti mitä ne tarkoittavat? Omaan kokemuspohjaan perustuen voisin sanoa, että ei aivan ymmärretä. Olen tutkinut itseäni ja erilaisia prosesseja, joissa luonto on ollut keskeinen tekijä oman hyvinvoinnin lisääjänä. Voisin ajatella, että me kyllä liikutaan luonnossa melko paljon mutta samalla saatamme suorittaa jotain. Kaikki luonnossa toimiminen on tietenkin hyväksi ja edesauttaa hyvää oloa. Tarkoitan nyt kuitenkin jotain muuta kuin juoksua nappikuulokkeet korvilla kelloa vastaan. Vähintään yhtä paljon kuin fyysistä suoritusta tarvitsee keho ja mieli PYSÄHTYMISTÄ.  Tämä onkin jo huomattavasti vaikeampaa jos meillä on stressiä ja kiirettä.

Tehdessäni viimeisen seitsemän vuoden aikana omia ”tutkimuksiani” ja nyt auttaessani myös muita ihmisiä, alkaa olemaan jo jonkunlainen käsitys erilaisista toimintamalleista joita toteuttamalla norsun kokoiset haasteet elämässä saadaan pienenemään ja ehkä sulamaan kokonaan pois . En tarkoita, että elämä olisi sen jälkeen yhtä auringonpaistetta mutta vähän helpompaa ainakin.

Itse olen saanut täydellisen avun luonnosta mm. vaikeaan työuupumukseen paniikkihäiriöineen. Tilanteen vaikeudesta kertoo jotain se, että aluksi paniikkihäiriö kohtauksia tuli 5- 10kpl/pv ja joka kerta tuntui, että nyt on lähdön aika. Ne tietävät jotka tietävät, eikä siitä sen enempää. Löysin kuitenkin kannonnokan ja istuin alas..hengitin. Aluksi istuin ehkä minuutin kaksi enkä heti huomannut muutosta mutta jossakin sisimmässä se tuntui jotenkin oikealta. Pienin, hyvin pienin askelein olo alkoi helpottamaan ja toisinaan ei rinnan päällä ollut lyijypainoa eikä kuristavaa tunnetta kurkussa. Mitä paremmaksi oloni muuttui sitä enemmän aloin ymmärtämään tilannetta ja syitä uupumuksen taustalla ja toisaalta omaa eheytymis prosessiani. Tärkeintä kaikessa kuitenkin oli, että annoin itselleni aikaa. Olin itselleni armollinen.

Luonnon hyvinvointivaikutukset saadaan mielestäni parhaiten esiin ”vähemmän on enemmän” periaatteella. Monelle luonto, metsä tai hiljaisuus saattaa olla vieras ja jopa pelottava paikka. Silloin onkin tärkeää edetä vähitellen ja juuri omaan tahtiin. Vaikka sitten minuutti kerrallaan. Vertaistuki mahdollistaa ajatusten jakamisen, luo turvaa sekä ohjaa tilannetta oikeaan suuntaan. Vaikka ei olisikaan stressiä tai kiirettä sopii luonto kaikille. Oikein rohkea voi vaikka halata puuta ja hengittää muutaman kerran syvään. Vakuutan, että mitään pahaa ei tapahdu.

Vähemmän on enemmän periaate siis tarkoittaa parhaimmillaan täydellistä pysähtymistä- Luonnon ja itsensä kuuntelua. Silloin kaikki maailman melskeet tuntuvat kaukaisilta ja kaikki  mitä tarvitaan on tässä hetkessä. Ennen kuin tähän päästään pitää tehdä harjoitteita jotta ”huijataan ” mieltämme pois neg. ajatus malleista ja luodaan turvallinen tila. Tässä tullaan toiseen minua kiinnostavaan asiaan nimeltä MIELI. Mieltä vahvempaa voimaa ei yksittäisellä ihmisellä ole. Mieli ohjaa tekemään asioita niin hyvässä kuin huonossa ja joskus me olemme matkustajia ja silloin ongelmat saattavat kasaantua. Se miten luonto ja mieli toimivat yhteistyössä onkin jo valtava kokonaisuus ja olisi varmaan kokonaisen kirjan arvoinen asia. Kirjaa en vielä tee mutta valmennus-ohjelma on tekeillä ja ensivuonna olis tarkoitus aloittaa. Olen taas tutkinut itseäni ja tällä kertaa painonhallintaa. Luontoa ja ajatuksia hyödyntäen olen löytänyt ovia jotka ovat mahdollistaneet painon tippumisen. Tämän vuoden aikana -17kg ja matka jatkuu. Se matka on vielä kesken mutta mukaan pääsee jos haluat.

Jatkossa tulen avaamaan lisää omia kokemuksia eri osa-alueilta hyvinvointiin liittyen. Korostan, että kaikki ”tutkimukset” ovat omia kokemuksiani eivätkä mitään virallisia tutkimuksia.

Kaiken kaikkiaan luonto antaa meille valtaisat voimavarat jos vain otamme ne vastaan ja olemme itse siihen valmiita.

Aurinkoista mieltä sinulle!

Loimunalle.

 

 

 

Kipinöitä

Alussa oli suo, kanto ja kannonnokassa elämää ihmettelevä Nalle. Oli hiljaista. Vain syksyisten sadepisaroiden pehmeä rummutus säesti ajatuksia, joilla tuntui suon aavalla olevan tilaa sinkoilla avaruuden ääriin saakka.

Kun sade taukosi, kun ajatuksetkin taukosivat, putosi jostakin niiden kutsuma kipinä sihisten rahkasammalmättäälle. Kuin tähti olisi pudonnut taivaalta, Nalle mietti ja tarttui kipinään, joka ei kumma kyllä polttanut tassuja lainkaan.

Tämä on minun tähteni, Nalle innostui.

Äkillinen tuulenpuuska lehautti kipinän liekkeihin ja sai Nallen nakkaamaan sen leimuavana kaarena kauas kostealle nevalle.

Sinne se kai kuuluukin, tuumi Nalle. Minun tähteni kuuluu luonnon huomaan ja niin kuulun minäkin. Nalle palasi mielessään kannonnokassa syntyneisiin ajatuksiinsa. Luonnossa kulkeminen saa minut todellakin kipinöimään ja loimuamaan. Tämän kipinän tahdon kutsua ystävänikin löytämään, Nalle pohti suunnatessaan kulkunsa läheiselle laavulle nuotiota virittelemään. Ja yhteisen kipinöinnin luoman loimun ympärille lämmittelemään, tarinoimaan, rauhoittumaan ja haltioitumaan… eheytymään, sitä sanaa minä hain, Nalle riemastui.

Näiden oivallusten kunniaksi nimekseni tulkoon Loimunalle, Nalle hykerteli vielä juhlallisena partaansa. Nuotiota rakentelevissa tassuissa tuntui virtaavan ihmeellistä voimaa.