LÖYDÄ SE MITÄ PAKENET

Olen tutkinut otsikon aihetta viime päivinä paljon omasta näkökulmastani. Olen paennut juuri niitä asoita mitä eniten tarvitsen. Kulunut vuosi on tuonut tullessaan paljon uutta, joka puolestaan on aiheuttanut kipuilua ja  pelkoja. Toisaalta myös iloa ja onnistumisen tunnetta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sen vakamammasta, kuin elämän elämisestä. Nimenomaan elämisestä, eikä suorittamisesta. Kuitenkin huomaan säännöllisin väliajoin, että ulkopuoliset tekijät yrittävät ottaa minusta otteen ja viedä mennessään. Silloin tiedän, että en ole läsnä itsessäni ja on aika ottaa tilanne haltuun. Juuri tästä syystä olen viettänyt itsekseni viimeiset viisi päivää luonnossa sen hyvinvointivaikutuksista nauttien. Tarkoituksena kohdata itseni ja ne asiat, joita pakenen! Ja todellakin voin sanoa, että löysin sen mitä pakenin. Ei se tapahtunut ihan hetkessä. Vasta neljäntenä päivänä uskalsin jälleen kohdata oman rajallisuuteni ja heikkouteni mutta se kannatti.

Mitä sitten pakenin? Varmaan useitakin asioita mutta muutama asia nousi vahvasti esiin.  Ensimmäinen on heikkous vastaan vahvuus. Voiko vahvuutta olla olemassa ilman heikkoutta. Mielestäni ei voi. Oman heikkouden tunnistamisen kautta voi syntyä vahvuutta. Vahvuus ei tule heti tai sitten se on vain heikkouden torjumista,joka on negatiivista vahvuutta. Tällöin rakennamme suojakilven eteemme, jolla piilotamme oman heikkoutemme ja yritämme olla vahvoja.Puskemme väkisin eteenpäin. Ehkä hankimme materiaa,jotta voimme säihkyä, vaikka säihkeen takana on paha olla.Tällöin emme uskalla siis näyttää heikkouttamme. Jotta heikkouden uskaltaa kohdata tarvitaan paljon ymmärrystä, tukea ja rakkautta. Silloin voimme eheytyä. Kun kohtaa oman heikkoutensa ja tunnistaa asian, muuttuu heikkous vähitellen vahvuudeksi. Tämä vahvuus on silloin peräisin syvältä itsestäni, eikä ulkoa päin saatua.

Toinen asia on pelko. Pelko aiheuttaa minussa turvattomuuden tunnetta. Silloin alkaa liian paljon kontrolloimaan elämää. Koko ajan yrittää minimoida mahdollisten virheiden syntymistä. Omassa tekemisessään näkee jo ennalta virheitä ja luo epäonnistumisen ilmapiirin. Tämä johtaa siihen, että on parempi olla tekemättä mitään, jotta ei tule tehneeksi virheitä. Pelko johtaa pahimmillaan lamaantumiseen ja kaikki toiminta pysähtyy. Pelko on meidän omien uskomustemme tuotos, jolla ei sinäänsä ole mitään totuuspohjaa. Siinä hetkessä se tietenkin tuntuu todelta. Kun kohtaa oman pelkonsa ja ymmärtää sitä, muuttaa sekin muotoaan. Pelko ei siinäänsä poistu mihinkään. Pelkoa pitää kuunnella ja mennä sitä kohti. Kun pelko on hallittavissa voimme mennä eteenpäin kuin soturit. Määrätietoisina ja sisimmässään uskoen, että tämä ”sota” pitää kohdata. Elämä kyllä kantaa ja pitää meistä huolen.

Mikä sitten aiheuttaa sen, että pakenen sitä mitä tarvitsen?                                                       Isoin syy on varmaankin kiire. Kiire on oivallinen tekosyy olla pysähtymättä. Me saatamme kuvitelle, että kiire on vain ottanut meistä vallan emmekä voi sille mitään. Me itse luomme kiireen. Kiire ei ole missään tilanteessa tai paikassa valmiina. Me saatamme jopa ihannoida ihmistä, joilla on kiire. Mitä enemmän on kalenterissa merkintöjä niin sen parempi. Näin kävi minullakin. Juoksin kampaviinerikokouksesta toiseen päättämässä, että ei päätetä mitään. Kiire on vähän kuin kanit, jotka tulee taikurin hatusta. Kaneja ja kiirettä tuntuu piisaavan, eikä kukaan oikein tiedä miten ne tulee.        Liiallinen kiire on siis meidän (huonojen) valintojemme tulos. Kiire kertoo paljon myös arvoistamme. Siihen riittää kyllä aikaa mikä on tärkeää.

Miten löysin sen mitä pakenin?                                                                                                           Yksinkertaisesti PYSÄHTYMÄLLÄ. Samalla kertaa todella yksinkertaista ja super vaikeaa. Vaikka  liikun luonnossa päivittäin ja pydähdyn, ei se silti ole aina helppoa. Pysähtymisellä ei ole mitään tekemistä laiskuuden tai joutenolon kanssa, vaikka nekin ovat välillä tarpeellisia. Joutenolo on esimerkiksi sitä, että makoilet sohvalla televisiota katsellen. En tiedä onko pysähtymiselle mitään määritelmää. Eikä se ole tarpeenkaan. Pysähtyminen on mielestäni olematon liikkumatila, joka sisältää paljon näkymätöntä aktiivista toimintaa. Pysähtymisen prosessiin voi kuulua myös pitkäkestoinen, rauhallinen kävely mutta siihen tulee aina liittää konkreettinen pysähtyminen. Kun ihminen pysähtyy hän aktivoi ja kohtaa oman sisäisen maailmansa. Ennen sitä pitää vain olla. Vähitellen voi aistia ympäristöä ja kaikilla aiteilla ja siirtää huomio itseensä. Olen puhunut paljon ”pysähtymisen lihaksesta”, jota pitää harjoittaa. Se ei onnistu hetkessä mutta mitä enemmän sitä harjoitat, sitä enemmän ymmärrät pysähtymisen merkitystä. Jos me haluamme kasvattaa hauislihasta me menemme kuntosalille. Vaatii kymmeniä käyntikertoja, jotta huomaamme lihaksen kehittyneen. Ihan samoin toimii pysähtymisen lihas. Aluski pysähtyminen voi tuntua hankalalta tai jopa pelottavalta mutta toistojen kautta saamme yhteyden itseemme.

Pysähtymällä työstämme tunteitamme ja saamme arvokasta tietoa alitajunnasta. Silloin meistä poistuu sellaiset uskomukset, jotka joku muu on meille antanut. Voimme irroittautua vanhoista, negatiivisista ajatusmalleista ja saada tilalle uusia ajatusmalleja. Nämä siityvät uudenlaisiksi positiiviksi toimintamalleiksi. Kaikilla meillä on vastaukset sisällämme valmiina jos vain pysähdymme kuuntelemaan niitä. Tuntuu vain, että on helpompi lisätä kiirettä kuin kohdata itseään ja unohdettuja tärkeimpiä arvoja.

Minulle tärkein arvo on rakkaus. Rakkaus auttaa eheytymään. Se auttaa olemaan  sellainen mitä pohjimmiltaan olemme. Silloin ulkoiset vaatimukset eivät sekoitu todelliseen minääni.

Ensi vuodelta toivon, että  saan auttaa niitä, jotka kokevat tarpeelliseksi pysähtyä ja saada selkeyttä elämään. Se onnistuu kyllä kun annetaan aikaa.

Toivon sinulle parasta mahdollista uutta vuotta. Tuokoon se paljon hyvää ja kaunista!

Joni

 

 

 

 

 

 

 

Luontolähtöinen näkökulma ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmennuksessa

 

Joni Hernberg

  1. Luontosuhde

Lapsen luontosuhteen perusta luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta nykypäivän nuoriso- ja lastenkulttuurien, sekä yhteiskunnan nopeat muutokset ovat aiheuttaneet lasten ja nuorten vieraantumista luonnosta. Pelit, sosiaalinen media ja internet houkuttavat lapsia ja nuoria sisätiloihin, passiiviseen toimintaan. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25.) Luonto tarjoaa erittäin hyvän mahdollisuuden rauhalliseen, rentouttavaa, luonnon virikkeitä täynnä olevaan monimuotoiseen, kokemukselliseen ja toiminnalliseen kokonaisuuteen. Hyvä luontosuhde kehittyy, kun lapsi saa leikkiä luonnossa, havainnoida eri aisteja käyttäen ympäröivää luontoa, liikkua monipuolisesti ja kohdata upeita positiivisia elämyksiä ja kokemuksia. Lapsi voi kokea metsässä leikkiessään ja toimiessaan vapauden tunnetta, joka lisää lapsen vastuun ottamista itsestään.

Puhakka (2017) toteaa että lapsena luodulla luontosuhteella, opituilla liikkumistavoilla ja mikrobialtistuksella on suuri vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Lapsen luontosuhteen vahvistuminen edesauttaa lapsen ympäristövastuullisuuden lisääntymistä positiivisten luontokokemusten kautta. Willamon (2004) mukaan ihmisen luontosuhteessa on eroteltavissa kaksi eri ulottuvuutta: toiminnallinen ja kehollinen ulottuvuus. Toiminnallinen ulottuvuus sisältää ihmisen teot ja kehollinen ulottuvuus nojaa biologisiin tosiasioihin. Luontosuhde on osa meitä jokaista, koska se on ihmiseen liittyvä persoonallinen ulottuvuus. (Willamo 2004, 41-42.)

Bird (2007) toteaa, että tutkimusten mukaan alle 12- vuotiaat lapset, jotka viettävät aikaa touhuten metsässä joko yksin tai yhdessä kavereiden kanssa, palaavat aikuisenakin herkemmin metsäluontoon (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25). Wells & Lekies (2006) toteavat, että lapsuuden aikana koetut erilaiset luontokokemukset luonnossa leikkimisestä, retkeilystä, kalastuksesta ja kasvien keräämisestä mahdollistavat aikuisena koettua vahvaa yhteyttä luontoa kohtaan. Ward-Thompson ym. toteavat (2002), että lapsuuden metsäkokemuksilla ja metsässä käyntien lukumäärällä on vaikutusta edelleen aikuisena metsässä käymisen määrää ja siihen, kuinka miellyttävänä ympäristönä metsä koetaan. (Tourula & Rautio 2014, 32-44.)

Nisbet ym. (2011) mukaan vahva luontosuhde vaikuttaa myös ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin siten, että subjektiivinen tunne hyvästä luontosuhteesta parantaa ihmisen hyvinvointia. Ihmiset, joiden luontosuhteen taso on matala tai jotka väliaikaisesti eivät pääse luontoon, voivat kokea matalampaa hyvinvoinnin tasoa. Psyykkisellä terveydellä on kytkös ympäristön tilaan ja siellä kulutettuun aikaan. Subjektiivinen tunne vahvasta luontosuhteesta vaikuttaa hyvinvointia edistävästi. Hyvä luontosuhde voi jopa toimia suojaavana tekijä muita psyykkistä terveyttä uhkaavia tekijöitä vastaan. Park ym. (2010) toteavat, että metsässä psyykkinen elinvoimaisuus lisääntyy. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25-35.)

  1. Luonnon hyvinvointivaikutuksia

Luonto vaikuttaa elvyttävästi, jolloin sen vaikuttaa ihmiseen virkistäen, vahvistaen, rauhoittaen ja rentouttaen. Mieliala kohenee, itsetunto kasvaa ja jaksaminen paranevat. Ihmisen kokema stressitila ja tunnetasolla kokema kuormittuminen helpottuvat. Luonto on ehtymätön voimaraja, josta ihminen voi ammentaa elvyttäviä kokemuksia ja elämyksiä. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 31-35; Tyrväinen ym. 2017, 7.) Elpymisellä tarkoitetaan arkisessa elämässä loppuun kuluneiden voimavarojen uusiutumiseen tai palautumiseen tarvittavia fysiologisia tai psykologisia toimintoja (Korpela 2013).

Luonto aktivoi liikkumaan. Metsässä liikkuminen lisää kestävyyskuntoa, parantaa tasapainokykyä ja kehittää koordinaatiota. Metsässä liikkuminen myös edistää sekä sydämen että hengitys- ja verenkiertoelimistön terveyttä ja vahvistaa jalkojen lihaksistoa. Mielihyvää tuotavien hormonien määrä kehossa lisääntyy ja stressihormonien määrä vähenee. (Arvonen 2018, 12-16.)

Luonnossa liikkuminen parantaa sosiaalista hyvinvointia, lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja parantaa mielialaa. Suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttuu positiivisemmaksi. (Mansikkaviita 2019, 33.) Luontoliikuntaa voidaan kutsua myös elämysliikunnaksi. Luonnossa liikkuessa aistit aktivoituvat, suuntaamme tarkkaavaisuutemme pieniinkin luonnon yksityiskohtiin ja voimme kokea arjesta irtaantumisen tunnetta. (Metsähallitus 2016, 19.) Vaaditaan aistien yhteistyötä, kun havainnoidaan ja tulkitaan luontoa. Luonnossa liikkuminen vaatii moniaistista havainnoimista. Luonto tarjoa mukavia kokemuksia kaikille ihmisen aisteille. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 66.) Luonnon äänistä, väreistä, muodoista ja erilaisista maisemista nauttiminen ja kokemusten jakaminen lisäävät ihmisen esteettistä mielihyvää (Jäppinen 2017, 45).

Tutkimukset osoittavat, että luontoympäristöllä on rauhoittavia vaikutuksia. Luonnossa toimiessaan ihminen kiinnittää enemmän huomiota spontaanimmin ympärillään oleviin asioihin. Luonnon kauneuden ja sen lumoavuuden huomioiminen lisääntyy. Ihminen on kiinni enemmän tässä hetkessä tarkkaillessaan kauniita luonnon yksityiskohtia ja samalla negatiiviset tunteet ja levottomuus vähenevät. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25.)

Tohtori Riikka Puhakka toteaa luontokosketuksen vähentävän ADHD -lasten oireita, tarkkaavaisuus ja keskittyminen paranevat. Kuon & Faberin (2004) tekemän ryhmätutkimuksen mukaan luonnossa liikkuminen vähensi ADHD -lasten oireilua kolmanneksella verrattuna kaupunkiympäristön ryhmään. ADHD-lasten levottomuus ja häiriö käyttäytyminen kolminkertaistuivat, kun luonnossa liikkuminen korvattiin sisäliikkumisella. Tutkimuksen mukaan yhä yleistyvät ylivilkkauden oireet lievittyivät, kun lapsella oli mahdollisuus aistia luontoympäristöön liittyviä elementtejä, esimerkiksi luonnon ääniä ja maisemia. (Puhakka 2017.)

Luonnossa liikkuminen edistää oppimista ja tarkkavaisuutta. Luonnossa säännöllisesti touhutessaan lapsen immuunijärjestelmän toiminta säilyy ja paranee. Luonto tarjoaa luovaa ja lelutonta leikkiä. Metsä vaikuttaa positiivisesti mielialaan, jaksamiseen ja motivaatioon. Mitä motivoituneempi ja innostuneempi lapsi on, sitä paremmin oppiminen myös sujuu. (Puhakka 2017.)

Louv (2006) toteaa, että luontotoiminnan merkitys on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille, jotka ovat muodostamassa vasta omaa käsitystä voimavaraoistaan ja mahdollisuuksistaan. Ohjatun luontotekemisen lisäksi heillä olisi oltava mahdollisuus vapaamuotoiseen tekemiseen, jonka tarkoituksena olisi kehittää luovuutta ja mielikuvitusta, sekä oman tahdon muodostumista. Näiden kokemusten kautta lapsille ja nuorille muodostuu luottamus siihen, että selviää vaikeimmissakin elämäntilanteissa. Wells & Evans (2003) toteavat, että vaikeita ja stressaavia elämäntilanteita kohtaavat lapset oireilevat sitä vähemmän, mitä parempi ja läheisempi heidän luontosuhteensa on. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 15.)

Andan ym. (2006) toteavat, että lasten ja nuorten kokema stressi on haitallisempaa kuin aikuisilla. Stressin vaikutukset näkyivät fyysisessä ja kognitiivisessa kehityksessä, sekä hermoston toiminnassa. Jos lapsi varttuu ja kasvaa uhkaavassa ympäristössä stressireaktiojärjestelmät kehittyvät yliherkiksi, joka aiheuttaa levottomuutta ja lyhytjänteisyyttä ja vaikeuttaa edelleen lapsen ja nuoren arjesta selviämistä. Useasti toistuvat stressikokemukset voivat aiheuttaa lapselle riskiä sairastua. Pitkäaikaiselle stressikokemukselle altistunut lapsi voi aikuisuudessa sairastua moniin eri sairauksiin kuten esimerkiksi diabetekseen tai masennukseen. Hanskin ym. (2012) mukaan luontokontaktilla on todella merkittävä vaikutus lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 45.)

  1. Luonnon merkitys yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Terveys olisi otettava huomioon kaikessa päätöksen teossa, tällä hetkellä se on vielä vähäistä. Ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden ja terveyden välisistä suhteista olisi lisättävä. Merkittävää olisi myös tunnistaa luonnonvarojen kestävän käytön kannalta tärkeimmät luontopalvelut, sekä niiden yhteydet ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Olisi tärkeä tutkia luonnon terveys- ja hyvinvointihyötyjä, sekä luonnosta aiheutuvia haittoja. Tietämättömyys vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän hetkisen tiedon hyödyntäminen ja levittäminen yhteiskunnan eri sektoreille ei suju ongelmitta. (Jäppinen ym. 2014, 76.)

Luonto ja hyvinvointi tutkimusohjelman 2015-2020 tavoitteena olisi tarjota monitieteinen näkemys luonnon tarjoamien palvelujen yhteydestä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Erityisesti huomiota tutkimusohjelmassa kiinnitetään ohjelman tulosten yhteiskunnalliseen sovellettavuuteen, sekä vaikuttavuuteen. Ohjelman tavoitteena olisi tuottaa monitieteinen näkemys luonnon palvelujen tarjoamasta yhteydestä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Samaan aikaa tarkoituksena olisi pyrkiä tuottamaan päätöksenteon tueksi tietoa terveyshyötyihin ja -haittoihin vaikuttavista seikoista, sekä terveysvaikutusten rahallisesta ja inhimillisestä arvosta eri yhteyksissä. Monitieteisen tutkimusohjelman rinnalle ehdotetaan laadittavaksi ja toteutettavaksi luonto- ja hyvinvointi kansallinen toimenpideohjelma 2015-2025. Toimenpideohjelman tarkoituksena olisi edistää suomalaisten terveyttä, hyvinvointia ja Suomen luontoon perustuvaa yritystoimintaa. Ohjelmassa hyödynnettäisiin monimuotoisen luonnon ylläpitämiä luontopalveluita. Valmiin toimenpideohjelman laadinnassa olisivat mukana sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöhallinta, aihepiirin kanssa tekemisissä olevat virkamiehet, kolmas sektori, elinkeinoelämä ja tutkijat. Tarpeellisena toteuttajatahona olisivat kansalaiset itse. (Jäppinen ym. 2014, 78-79.)

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää kansanterveyden ja luonnon itseisarvon takia. Terveyspalvelujen järjestämisen malli puhuttavat päättäjiä ja kansalaisia. Keskusteluissa on sivuutettu täysin monimuotoisen luonnon vaikutukset kansanterveyteen. Luonto toimisi ehkäisevänä kansanterveystyöntekijänä. Vaikka Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä, samaan aikaan hallitus on leikannut luonnonsuojelumäärärahoja eniten kaikista hallinnonaloista. (Hellemaa 2017.)

Luonnon mukanaan tuomat terveydelliset vaikutukset ovat hieno kokonaisuus lasten ja perheiden hyvinvointia ajatellen. Onneksi metsän terveysvaikutukset ja merkitys on alettu ymmärtää ja luontopalveluita on alettu kehittämään. Olisi todella sääli, jos lapset ja perheet vieraantuisivat luonnosta, koska suomalaisten juuret ovat syvällä mullassa. Olemmeko unohtaneet luonnon parantavat, terapeuttiset ja kuntouttavat hyvinvointiamme parantavat hyödyt ja sairauksia ennaltaehkäisevät vaikutukset. Luontosuhteella ja opituilla liikkumistavoilla on merkitystä myöhemmässäkin elämässä. Voidaan puhua kansanterveydellisistä vaikutuksista. Luonto on aina ollut luonnollinen osa ihmisen elämää, sekä ihminen luonnollinen osa luontoa. Ihmisen elämäntavat ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa urbaaneiksi, moderneiksi ja teknologia keskeisiksi.

LÄHTEET

Arvonen, S. 2018. Metsämieli. Mielen ja kehon maastokirja. Metsäkustannus. Latvia.

Hellemaa, P. 2017. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sote-uudistuksen puuttuva pala. WWF ja Allergia ja astmaliitto. [viitattu 11.11.2019]. Saatavissa: https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-ja-Allergia–ja-astmaliitto–Luonnon-monimuotoisuuden-turvaaminen-sote-uudistuksen-puuttuva-pala-3142.a.

Jäppinen, J-P., Tyrväinen, L., Reinikainen, M. & Ojala, A. (toim.) 2014. Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta -hankeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2014. Helsinki: Suomen ympäristökeskus.

Jäppinen, T. 2017. Estetiikka ja Green Care. Esteettistä hyvinvointia luonnosta. Helsingin yliopisto. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Humanistinen tiedekunta. Pro-gradu tutkielma. [viitattu 5.11.2019]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/225044/Jappinen_%20Tiina%20_%20Pro%20gradu%20_%202017.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Korpela, K. 2013. Luonto ja koettu elvyttävyys. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö/psykologia. [viitattu 4.11.2019]. Saatavissa: file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/Luonto%20ja%20koettu%20elvytt%C3%A4vyys%20-%20Kalevi%20Korpela%20(2).pdf

Mansikkaviita, R. 2019. Polku luontoon! Näkökulmia yhdenvertaisen luontoliikunnan edistämiseen. Luontoliikkujien poluilla. Metsähallitus. [viitattu 6.11.2019]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/polkuluontoon.pdf

Metsähallitus. 2016. Rohkeasti luontoon! -Näkökulmia yhdenvertaisen luontoliikunnan edistämiseen. [viitattu 16.11.2019]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/rohkeasti-luontoon-julkaisu.pdf

Puhakka, R. 2017. Päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin- tutkimuskohteina Lahti, Espoo ja Tampere. Luento Lahden tiedepäivässä 9.11.2017.

Tourula, M. & Rautio, A. 2014. Terveyttä luonnosta. Oulu: Thule -instituutti Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Oulun seutu.

Tyrväinen, L., Savonen, E-M. & Simkin, J. 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. [viitattu 7.11.2019]. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538373/luke-luobio_11_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Willamo, R. 2004. Ihminen suhteessa luontoon. Teoksessa H. Cantell (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. Opetus 2000. Jyväskylä: Ps-kustannus.

10 syytä valita GREEN CARE -palveluja. 2015. Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Agrisociale -hanke. [viitattu 3.11.2019]. Saatavissa: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/sites/default/files/attachment/10_syyta_valita_green_care_palveluja_nettis.pdf

LUONTO AUTTAA ARJESSA

Laitoin jällleen repun selkään ja lähdin tulille nokipannukahvin keittoon. Olen puhunut paljon siitä, että miten luonnosta löytää uusia kokemuksia kun siellä vain viettää aikaa. Tänäkin kesänä olen saanut kokea hienoja hetkiä paljon. Olen nähnyt miten käki on lentänyt ihan lähelle (n.3m päähän) ja aloittanut kukkuu-konsertin. Tai miten perhonen on pitänyt taukoa käsivarrella kymmenen minuuttia. Olen saanut kokea luonnon rauhoittavan vaikutuksen. Sellaista en ole mistään muualta löytänyt.

On olemassa luonto, ihminen. Ihminen on aina ollut osana luontoa. Luonto on tarjonnut ihmiselle ravintoa, suojaa, turvallisuutta, hyvinvointia. Ihminen on arvostanut luontoa sellaisena kuin sen on ja elänyt luontoa kunnioittaen.

Hyvivointi on laaja käsite. Tänä päivänä siitä puhutaan paljon ja  meille tarjotaan eri mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseksi. Varmaan jokainen tietää, että jos haluaa parantaa kuntoa niin kannattaa lähteä vaikka lenkille. Jos haluaa kasvattaa lihaksia pitää mennä salille yms.  MUTTA jos on univaikeuksia, stressiä tai uupumusta, menemme helposti pilleripurkille. Miksi? Lääkehoito  saatta olla todella tarpeen mutta se ei voi olla ainoa saati pysyvä vaihtoehto! Lääkkeen ja luonnon ero on siinä, että lääke hoitaa oiretta ja luonto syytä. Haluan vielä korostaa, että lääketiede auttaa meitä paljon ja onkin syytä käydä lääkärissä jos vähänkin siltä tuntuu.

Kuten alussa sanoin, ihminen kuuluu luontoon. Luonto auttaa mm. ihmisen parasympaattista hermostoa palautumaan ja näin lievittämään tai jopa poistamaan ko .oireita. Tämä tapahtuu ihan jokaiselle.  Mikä tässä sitten on vaikeaa? Miksi emme anna luonnon auttaa? Syitä on taas monia mutta yksi on tiedon ja kokemuksen puute. Vaatii useita luonto hetkiä, jotta alkaa saamaan suurempia hyötyjä luonnon hyvinvointivaikutuksista. Aluksi voi tuntua täysin älyttömältä istua tai kävellä hiljaa sen enempää miettimättä. Mutta kun tätä toistaa useita kertoja alkaa huomaamaan positiivisiä vaikutuksia. Vähän sama jos haluaisit nostaa penkistä 80kg. Menet salille ja  huomaat, että tuo 80kg on aivan liikaa. Toteat, että ei onnistu ja lopetat treenaamisen siihen. Yhtälailla kuin 80kg nostaminen vaatii lihaksien ja hermoston kehittymistä, vaatii luonnon hyvinvointivaikutusten saaminen  ”pysähtymisen lihaksen” vahvistamista.

Työssäni ihmisten kanssa olen huomannut, että pääsääntöisesti asiat etenevät hitaasti mutta varmasti. Tällöin ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista kiirehtiä tai keksiä jotain ” kevätjuhla liikkeitä” asioiden nopeuttamiseksi. Tärkeintä on antaa aikaa. Luoda turvallinen hetki ja välittää.

Vaikka ei olisikaan mitään pahempia oireita kannnattaa mennä luontoon säännöllisesti. Luonto auttaa meitä poistamaan turhat ”roskapostit” mielestä ja  silloin pystymme taas löytämään omat ajatuksemme sekä tiputtamaan pois kiireen tuoman taakan.

Luontoon voit mennä koska vaan. Se on aina auki, etkä tarvitse vuoronumeroa.                  Luonto tarjoaa meille huikeat voimavarat jos vain otamme ne vastaan.

Aurinkoista päivän jatkoa!

Loimunalle.

 

 

 

 

LUONNON HYVINVOINTIVAIKUTUKSET. LAPSET- JA NUORET

Kävellessäni aamulla vesistöjen välissä kulkevaa kapeaa harjua, tuli mieleeni lapsuuteni kesät. Muistan ne pienet rauhalliset hetket  kun istuin laiturilla tai kaatuneen puunrungon päällä. Nuo hetket olivat lyhyitä taukoja leikin tiimellyksessä mutta ne ovat jättäneet silti vahvan, positiivisen muistijäljen. Aloin muistelemaan millaisia hetkiä muistan lapsuudestani. Nenääni tuli heti vastaleivotun pullan tuoksu kun äidin tai mummin kanssa leivottiin ja menimme ulos niitä syömään. Tai miten jännää oli seurata ongenkohon liikettä kalan syödessä matoa ja juuri oikealla hetkellä onnistuin saamaan saaliin ylös. Silloin tunsin olevani maailman onnekkain kalamies.

Kaikissa näissä hetkissä on yhdistäviä tekijöitä. Niitä ovat ainakin luontoympäristö, turvallisuus, aikuisen läsnäolo, onnistumisen ja oppimisen kokemus, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä paljon aikaa ilman kiireen tuntua. Tietenkin jokainen tarvitsee myös rakkautta, jota voi saada sekä antaa. Jos lapsi tai nuori  ei tule nähdyksi tai kuulluksi tai ei koe saavansa rakkautta, yrittää hän kaikin tavoin saada huomiota tavalla, joka suistaa hänet vain kauemmaksi alkuperäisestä tarkoituksesta. Tässä hetkessä aikuisen on huomattava käyttäytymisen perimmäinen syy, jotta löydetään oikeanlaiset ja oikein mitoitetut tavat toimia.

Toimiessani luonnossa lasten- ja nuorten kanssa huomaan aina miten luonto rauhoittaa ihan jokaista. Takapenkin Kirsi-Petteriltä sulaa näkymätön suojamuuri kun alamme virittelemään onkia kalastus kuntoon, sytytetään yhdessä nuotio tai kunnellaan tarinaa metsän synnystä. Tuon näkymättömän suojamuurin takaa paljastuu ihminen, joka haluaa ,että hänet huomataan. Hän haluaa tehdä asoita ehkä vähän eri tavalla ja omaan tahtiin mutta haluaa kuitenkin. Meidän aikuisten ja kasvattajien tehtävä on mahdollistaa jokaiselle oppijalle, lapselle- ja nuorelle toimintaympäristö, joka mahdollistaa parhaat oppimistavat, luoden positiivisen muistijäljen elämäntarinaan.

Pohjatyö tulevaisuuden luontoyhteydelle tehdään jo lapsena. Myönteiset kokemukset auttavat myös myöhemmin meitä lisäämään ymmärrystä itsestämme sekä luonnosta, joka kasvattaa henkistä pääomaa luoden hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Kotikunnassani Tammelassa luonto on läsnä joka päivä. Kaksi kansallispuistoa sekä useat muut luontokohteet antavat huikeat edellytykset parantaa hyvinvointia. Uskon, että luonto ja sen ympärillä toimiminen luo onnellisia ihmisiä. Täällä on hyvä olla, eikä se ole yhtään noloa.

Värikästä syksyn jatkoa!

Loimunalle

 

 

 

 

Luonnon hyvinvointivaikutukset.

Erilaisia tutkimuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista tehdään paljon. Mieleen tulee kuitenkin aina ajatus, että ymmärretäänkö me ihan oikeasti mitä ne tarkoittavat? Omaan kokemuspohjaan perustuen voisin sanoa, että ei aivan ymmärretä. Olen tutkinut itseäni ja erilaisia prosesseja, joissa luonto on ollut keskeinen tekijä oman hyvinvoinnin lisääjänä. Voisin ajatella, että me kyllä liikutaan luonnossa melko paljon mutta samalla saatamme suorittaa jotain. Kaikki luonnossa toimiminen on tietenkin hyväksi ja edesauttaa hyvää oloa. Tarkoitan nyt kuitenkin jotain muuta kuin juoksua nappikuulokkeet korvilla kelloa vastaan. Vähintään yhtä paljon kuin fyysistä suoritusta tarvitsee keho ja mieli PYSÄHTYMISTÄ.  Tämä onkin jo huomattavasti vaikeampaa jos meillä on stressiä ja kiirettä.

Tehdessäni viimeisen seitsemän vuoden aikana omia ”tutkimuksiani” ja nyt auttaessani myös muita ihmisiä, alkaa olemaan jo jonkunlainen käsitys erilaisista toimintamalleista joita toteuttamalla norsun kokoiset haasteet elämässä saadaan pienenemään ja ehkä sulamaan kokonaan pois . En tarkoita, että elämä olisi sen jälkeen yhtä auringonpaistetta mutta vähän helpompaa ainakin.

Itse olen saanut täydellisen avun luonnosta mm. vaikeaan työuupumukseen paniikkihäiriöineen. Tilanteen vaikeudesta kertoo jotain se, että aluksi paniikkihäiriö kohtauksia tuli 5- 10kpl/pv ja joka kerta tuntui, että nyt on lähdön aika. Ne tietävät jotka tietävät, eikä siitä sen enempää. Löysin kuitenkin kannonnokan ja istuin alas..hengitin. Aluksi istuin ehkä minuutin kaksi enkä heti huomannut muutosta mutta jossakin sisimmässä se tuntui jotenkin oikealta. Pienin, hyvin pienin askelein olo alkoi helpottamaan ja toisinaan ei rinnan päällä ollut lyijypainoa eikä kuristavaa tunnetta kurkussa. Mitä paremmaksi oloni muuttui sitä enemmän aloin ymmärtämään tilannetta ja syitä uupumuksen taustalla ja toisaalta omaa eheytymis prosessiani. Tärkeintä kaikessa kuitenkin oli, että annoin itselleni aikaa. Olin itselleni armollinen.

Luonnon hyvinvointivaikutukset saadaan mielestäni parhaiten esiin ”vähemmän on enemmän” periaatteella. Monelle luonto, metsä tai hiljaisuus saattaa olla vieras ja jopa pelottava paikka. Silloin onkin tärkeää edetä vähitellen ja juuri omaan tahtiin. Vaikka sitten minuutti kerrallaan. Vertaistuki mahdollistaa ajatusten jakamisen, luo turvaa sekä ohjaa tilannetta oikeaan suuntaan. Vaikka ei olisikaan stressiä tai kiirettä sopii luonto kaikille. Oikein rohkea voi vaikka halata puuta ja hengittää muutaman kerran syvään. Vakuutan, että mitään pahaa ei tapahdu.

Vähemmän on enemmän periaate siis tarkoittaa parhaimmillaan täydellistä pysähtymistä- Luonnon ja itsensä kuuntelua. Silloin kaikki maailman melskeet tuntuvat kaukaisilta ja kaikki  mitä tarvitaan on tässä hetkessä. Ennen kuin tähän päästään pitää tehdä harjoitteita jotta ”huijataan ” mieltämme pois neg. ajatus malleista ja luodaan turvallinen tila. Tässä tullaan toiseen minua kiinnostavaan asiaan nimeltä MIELI. Mieltä vahvempaa voimaa ei yksittäisellä ihmisellä ole. Mieli ohjaa tekemään asioita niin hyvässä kuin huonossa ja joskus me olemme matkustajia ja silloin ongelmat saattavat kasaantua. Se miten luonto ja mieli toimivat yhteistyössä onkin jo valtava kokonaisuus ja olisi varmaan kokonaisen kirjan arvoinen asia. Kirjaa en vielä tee mutta valmennus-ohjelma on tekeillä ja ensivuonna olis tarkoitus aloittaa. Olen taas tutkinut itseäni ja tällä kertaa painonhallintaa. Luontoa ja ajatuksia hyödyntäen olen löytänyt ovia jotka ovat mahdollistaneet painon tippumisen. Tämän vuoden aikana -17kg ja matka jatkuu. Se matka on vielä kesken mutta mukaan pääsee jos haluat.

Jatkossa tulen avaamaan lisää omia kokemuksia eri osa-alueilta hyvinvointiin liittyen. Korostan, että kaikki ”tutkimukset” ovat omia kokemuksiani eivätkä mitään virallisia tutkimuksia.

Kaiken kaikkiaan luonto antaa meille valtaisat voimavarat jos vain otamme ne vastaan ja olemme itse siihen valmiita.

Aurinkoista mieltä sinulle!

Loimunalle.

 

 

 

Kipinöitä

Alussa oli suo, kanto ja kannonnokassa elämää ihmettelevä Nalle. Oli hiljaista. Vain syksyisten sadepisaroiden pehmeä rummutus säesti ajatuksia, joilla tuntui suon aavalla olevan tilaa sinkoilla avaruuden ääriin saakka.

Kun sade taukosi, kun ajatuksetkin taukosivat, putosi jostakin niiden kutsuma kipinä sihisten rahkasammalmättäälle. Kuin tähti olisi pudonnut taivaalta, Nalle mietti ja tarttui kipinään, joka ei kumma kyllä polttanut tassuja lainkaan.

Tämä on minun tähteni, Nalle innostui.

Äkillinen tuulenpuuska lehautti kipinän liekkeihin ja sai Nallen nakkaamaan sen leimuavana kaarena kauas kostealle nevalle.

Sinne se kai kuuluukin, tuumi Nalle. Minun tähteni kuuluu luonnon huomaan ja niin kuulun minäkin. Nalle palasi mielessään kannonnokassa syntyneisiin ajatuksiinsa. Luonnossa kulkeminen saa minut todellakin kipinöimään ja loimuamaan. Tämän kipinän tahdon kutsua ystävänikin löytämään, Nalle pohti suunnatessaan kulkunsa läheiselle laavulle nuotiota virittelemään. Ja yhteisen kipinöinnin luoman loimun ympärille lämmittelemään, tarinoimaan, rauhoittumaan ja haltioitumaan… eheytymään, sitä sanaa minä hain, Nalle riemastui.

Näiden oivallusten kunniaksi nimekseni tulkoon Loimunalle, Nalle hykerteli vielä juhlallisena partaansa. Nuotiota rakentelevissa tassuissa tuntui virtaavan ihmeellistä voimaa.