Läsnäoloa tässä hetkessä

Osaatko olla läsnä itsesi kanssa? Entä kumppanisi tai lapsesi kanssa?

Elätkö oikeasti tätä päivää ja tätä hetkeä, vai karkaileeko mielesi jo tulevaan työpäivään tai muuhun tehtävään. Missä ajassa elät?

Ajatukset karkailevat

Tässä ajassa läsnäolo on haastavaa. Puhelin piippaa ja vaatii huomiota, some varastaa aikaa kysymättä siihen lupaa, kotityöt ja mainokset vaativat osaansa. Vaikka olemme mielestämme läsnä, ajatukset karkaavat jo muualle. Suoritamme mielessämme jo tulevaa aikaa ja tämä hetki saattaa karata käsistämme ihan huomaamatta.

Kadotamme niin helposti nykyhetken, juuri sen aidon läsnäolon. Nykyhetken kadottaminen on olemisen kadottamista, itsensä hukkaamista. Kun hukkaa läsnäolon itseensä, on kuin kaarnalaiva maailman myrskyissä. Tuulet vie ja suunta on kadoksissa.

Menneisyys on mennyttä, tulevaisuutta ei ole vielä

Pitäisi pyrkiä keskittymään siihen mitä tekee, missä hetkessä elää. Menneisyys on mennyttä, tulevaisuutta ei ole vielä. On vain tämä hetki. Koska viimeksi olet aidosti ollut läsnä lapsillesi vaikka vain 15 minuuttia? Entä kumppanillesi? Entä läsnä itsesi kanssa? Tiedätkö mitä sinulle kuuluu? Entä elämäsi tärkeimmille ihmisille?

Haastan sinut kokeilemaan. Poista hälyt ympäriltä ja huomaa vain tuo tärkeä henkilö. Ja tärkeällä henkilöllä tarkoitan tietenkin sinua itseäsi. Sillä sinä, juuri sinä, olet elämäsi tärkein ihminen. Mitä sinulle kuuluu, miten jaksat? 

Luonnon apteekki

Tiedän miten helposti ja nopeasti yhteys itseen katoaa. Lähde luonnon apteekkiin hakemaan lääkettä. Kävele rauhallisesti luonnossa, aistit avoinna. Miltä siellä kuulostaa, miltä tuoksuu? Tunnustele hauraita kasveja, halaa vahvaa puun runkoa. Hengittele syvään. Uudelleen ja uudelleen. Kun löydät sopiva paikan istahtaa, tee se. Anna katseen levätä horisontissa, mahtavaa jos olet veden äärellä mutta voit toki mennä selälles ja katsella taivasta. Kun olo rauhoittuu, voit kuulostella itseäsi. 

Mistä nautit, iloitset, innostut? Mikä stressaa, huolettaa, pelottaa? Meillä itsellämme on kaikki vastaukset olemassa, kunhan vain kuuntelemme niitä. 

Terveisin, Loimunalle

KARHUN VIISAUS TÄSSÄ AJASSA

Karhu on ollut meille suuri ja mystinen eläin. Kalevalaisen perimätiedon mukaan karhu tuli taivaasta Ison Karhun eli Otavan tähtikuviosta. Karhu laskeutui hopeisilla vitjoilla tuomaan totuuden suloista hunajaa. Totuuden suloinen hunaja tarkoittaa syvällistä itsetuntemusta, joka kutsuu meitä tutkimaan omaa sisäistä maailmaa. Tämä on juuri tässä hetkessä todella ajan kohtaista.  Karhukin vetäytyy talvella omaan rauhaan hiljentymään ja etsimään suurinta ja oikeaa tietoa itsestään. Tässä ajassa meidän tulisi taas ymmärtää, että kuulumme luotoon ja toimia samoin. Meilläkin on se suurin tieto  sisällämme ,jos vain ymmärrämme pysähtyä ja aktivoida ”pysähtymisen lihasta”. Luonto tuon jo osaa. Olen useaan otteeseen puhunut tuosta mystisestä pysähtymisen lihaksesta,jota ei löydy anatomian tai fysiologian kirjoista. Väitän, että se on meidän suurin ja tärkein lihas sydänlihaksen ohella,ylivoimaisesti.

Vallitseva tilanne koko maailmassa heijastuu meidän jokaisen elämään tässä hetkessä. Jokainen ihminen on tärkeä. Uskon silti, että isoin taistelu käydään jokaisen sisällä. Paljon vanhaa, tarpeetonta energiaa poistuu, jotta uudelle tulee tilaa. Jotta voi nähdä uutta ja uskaltaa ottaa se vastaan, pitää olla tietoinen itsestään ja arvoistaan. Ymmärtää asia isommassa kokonaisuudessa. Tämä sisäinen tarkastelu on mielestäni välttämätöntä.

Se mikä hetki sitten markkinatalouden nousukiidossa tuntui hyvältä, saattakin olla jo suurin stressin aihe. Se varmalta tuntuva työpaikka ei ole enää olemassa, eikä lainan lyhennyksiin ole rahaa. Kun painee kasvaa on aika irroittaa naruista. Antaa asioille tilaa ja pysähtyä. Mitä enemmän yritän väkisin hallita tilannetta, sitä tiukemmalle solmut menevät. Hallinnan tarve johtuu peloIsta, joka kumpuaa ajatuksista jos meillä ei ole yhteyttä itseemme. Silloin uskomukset alkaa hallita ja kyyti on kylmää. Tiedän, että todellisen sisiäisen yhteyden ja rauhan löytäminen vaati paljon työtä mutta se kannattaa. Tähän ei ole olemassa kelloja tai sormuksia. Tähän ei myyntimiehet keksi tuotetta jonka rahalla voi ostaa. Tämän me joudumme tekemääm ihan ITSE. Itse on otetettava vastuu itsestään. Kukaan muu ei tee sitä puolestani. Kun pysähtymisen lihas on aktivoitunut alkaa se tuomaan elämäämme rakkautta ja onnellisuutta. Tämä on jokaisen omannäköinen. Tärkeintä on, että onnellisuus tulee meidän sisältä. Vaikka me joutuisimme luopumaan materiasta, silti onnellisuus ja sisäinen rauha pysyy. Meiltä voidaan viedä talot ja autot mutta arvoja, ajatuksiani, rakkautta, onnellisuutta, tai sisäisistä rauhaa ei minulta vie mikään tai kukaan! Voin silti istua järven rannalla, katsoen auringon laskua ja kuunnella kuinka Kuikka kajauttaa ilta serenaadin vastarannalta. Paistan järvestä ongitut ahvenet nuotiolla ja metsästä poimiutut mustikat jälkiruoaksi. Siinä hetkessä on kaikki mitä tarvitsen, eikä ole stressistä tietoakaan.

Ihmisen kasvaminen on asioiden poisottamista.                                                                             Mitä enemmän uskaltaa tutustua itseensä, sitä enemmän ajatuksemme muuttuvat. Huomaammme mikä on ollut ihan turhaa ja mikä ihan oikeasti tässä elämässä tuo minulle hyvää oloa, jotta voin joka päivä olla kiitollinen niistä asioista,joita minulla on.

Meissä jokaisessa elää pieni karhu. Toimitaan niin , että tuo karhu saa mahdollisuuden näyttää miten ihmeelllistä elämä  voi olla. Se kertoo meille kaiken sen mitä tarvitsemme. Pitää vain kuunnella, uskoa ja luottaa, että elämä kantaa ja kaikki kääntyy parhain päin. Aina.

Toivon sinulle paljon hyvää ja kaunista!

-Loimunalle

 

 

Kolikon kääntöpuoli on ihminen

Suomessa eletään nyt poikkeusoloissa. Nopeasti leviävä virus ja sen hillitsemiseksi annetut ihmisten kulkemista rajoittavat ohjeet ovat kohtalokkaita monien pienyrittäjien liiketoiminnalle. Haluan jo tässä vaiheessa ilmaista huoleni kolikon kääntöpuolesta. Kun virus rauhoittuu ja arki alkaa palautua normaaliksi, mikä tilanne on yrittäjillä, ihmisillä? Olen aidosti huolissani heistä. Kuka kantaa heistä huolta?

 

Poikkeusolot laittavat arvoja oikeaan järjestykseen. Perhe ja lähimmäiset nousevat oikeutetusti tärkeimmäksi. Jo nyt on havaittavissa että perheet ovat löytäneet toisensa. Iltaisin ja viikonloppuisin ei olekaan kiire harrastuksiin, vaan ollaan yhdessä. Luonnossa ja kylänraitilla näkyy ulkoilijoita enemmän kuin ikinä. On pakon edessä pysähdytty tärkeimmän edessä. Suorittaminen vähenee. Laitetaan yhdessä ruokaa ja leivotaan. Tämä turvallinen arki, jos mikä, tuo lapsillekin turvaa nyt, kun koulun ja harrastusten täyttämä turvallinen arki puuttuu.

 

Yrittäjä, jonka liiketoiminta romahti viikossa, on luonnollisesti huolissaan miten tulla toimeen. Rahahuolet ja pelko yritystoiminnan loppumisesta pelottaa ja hävettää. Erityisesti hävettää. Suomessa ei silitellä konkurssin tehneen yrittäjän päätä. Ei ymmärretä sitä osaamista joka hänellä jo on. Kuka kertoisi tälle asiansa viimeisen päälle hyvin hoitaneelle yrittäjälle että hän on edelleen tärkeä ja korvaamaton perheenjäsen. Materiaa tulee ja menee, mutta perheessä jokainen jäsen on korvaamaton.

 

Kuten olen avoimesti kertonut, tiedän miltä tuosta yrittäjästä tuntuu nyt. Tiedän millaista on rypeä läpi konkurssin. Menettää kaikki materia ja mielenterveys. Mutta tiedän myös, että elämä jatkuu. On mahdollista löytää uusi yhteys itseensä. Ja ehkä yhden oven sulkeutuminen avaa uusia. Olisiko nyt aika uudelleenkoulutukselle? Onko sinulla ollut joku haave johon ehkä nyt voisit suunnata ajatuksesi ja jota kohti kulkea?

 

Haluaisin jo tässä vaiheessa tuoda samassa tilanteessa olevia yrittäjiä yhteen. Viedä metsään rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksia. Luoda toivoa tulevasta. Kertoa että elämä jatkuu. Metsä on hieno paikka. Sitä ei hetkauta virukset, pörssikurssit tai muut maalliset murheet. Siellä se on valmiina auttamaan 24/7 palvelulupauksella, vahvana ja turvallisena. 

 

Terveisin, Loimunalle

Lähimmäisen rakkaus

Vielä vuosi sitten en olisi ollut valmis kirjoittamaaan aiheesta rakkaus. Saattaa aiheuttaa joissakin resonointia kun tällainen karvanaama äijä alkaa höpöttämään hempeitä. Mutta koska mä voin ja olen 100% sen takana mitä kirjoitan. Nämä  perustuvat omaan kokemukseeni työssäni ihmisten parissa.

Lähinnä mietin lähimmäisen rakkautta ja sen vaikutusta. Itse kun aikanaan sairastuin työuupumukseen ja masennukseen olisin kaivannut ihmistä opastamaan minut pois pimeydestä. Päinvastoin minulle annettiin muutama purkki masennuslääkkeitä, jotka veivät vain syvemmälle. Aistini turrutettiin ja menin vain kauemmaksi itsestäni. Pakoilin elämää koska nuo lääkkeet antoivat siihen oivallisen mahdollisuuden. Toki olin jo monta vuotta aiemmin pakoillut elämää. Ei minulle muuten olisi näin käynyt. Lisäksi minulle tuli outoja selkäkipuja ja toistuvia päänsärkyjä. Ne olivat tietenkin elimistön hätäsingnaaleja, joita en tiedostanut. Jos me ihan OIKEASTI välitettäisiin ihimisten hyvinvoinnista ei näin toimittaisi. Tämä tie on täysin sietämätön. Ei tarvitse kun katsoa tilastoja niin voidaan kysyä, että olisko jotain tehtävä ja pian.? Vai  halutaanko edes toimia?

Työkyvyttömyyseläkkeeelle siirrytään nykyään yhä useammin masennuksen vuoksi ja määrät vain kasvaa! Tämä näkyy sekä yksilön ja perheiden pahoinvointina sekä kunta ja valtion taloudessa. Vaihtoehtoja olisi jos vain niin halutaan.  Mutta halutaanko, ihan OIKEASTI?

Onneksi ymmärsin, että näin ei voi jatkua. Lopetin lääkityksen ja kohtasin ne asiat jotka olivat aiheuttaneet sairauteni. Jotta ihminen voi olla läsnä itsessään ja löytää sisältään kipukohdat, ovat aistien oltava toiminnassa. Ihminen palaa silloin luonnolliseen tilaansa, jossa ymmärrys sairauden syistä alkaa nousemaan pintaan. Kun ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi, kokee turvallisuuden tunteen ja aidon lähimmäisen rakkauden, ollaan auttamistyöstä tehty jo iso osa. Näin toimien ,jokainen voi turvallisesti kohdata elämänsä pelot ja eheytyä. Rakkaus parantaa sielua enemmän kuin yksikään ihmisen keksimä keinotekoinen asia. Meille kyllä tarjotaan vaikka mitä keinotekoisia keksintöjä,joilla yritetään luoda ”hyvinvointia” ilman, että tarvitsee kohdata itseään. ”Markkinamiehet” tässä suhteessa hoitavat työnsä todella hyvin ja me uskotaan tuo illuusio.

Onko sitten auttajalla voimia ja ymmärrystä auttaa? Se onkin kysymys,johon tulisi kiinnittä paljon huomiota. Auttajan tulee olla tietoinen itsestään . Rakastaa itseään,löytää mahdollisimman puhdas totuus itsestään ja toimia niiden mukaan.  Sitä mitä sinulla ei ole, et voi antaan myöskään toiselle. Helposti käy niin, että auttaja tarvitsee autettavaa vähintään yhtä paljon kipuillessaan itsekin. Toki me kaikki kipuillaan, se kuuluu kasvuun ja elämään. Eri asia on uskaltaako kipukohtiin katsoa tai onko yleensä työkaluja löytää ne kipukohdat.

Kohdataan ihminen rakkaudella. Sopivassa suhteessa  ammatillisuutta ja paljon aitoa läsnäoloa. Ollaan ihminen ihmiselle.

Mukavaa päivän jatkoa. Tuokoon se sinulle paljon hyvää ja kaunista.

Joni

 

 

 

 

LÖYDÄ SE MITÄ PAKENET

Olen tutkinut otsikon aihetta viime päivinä paljon omasta näkökulmastani. Olen paennut juuri niitä asoita mitä eniten tarvitsen. Kulunut vuosi on tuonut tullessaan paljon uutta, joka puolestaan on aiheuttanut kipuilua ja  pelkoja. Toisaalta myös iloa ja onnistumisen tunnetta. Kyse ei kuitenkaan ole mistään sen vakamammasta, kuin elämän elämisestä. Nimenomaan elämisestä, eikä suorittamisesta. Kuitenkin huomaan säännöllisin väliajoin, että ulkopuoliset tekijät yrittävät ottaa minusta otteen ja viedä mennessään. Silloin tiedän, että en ole läsnä itsessäni ja on aika ottaa tilanne haltuun. Juuri tästä syystä olen viettänyt itsekseni viimeiset viisi päivää luonnossa sen hyvinvointivaikutuksista nauttien. Tarkoituksena kohdata itseni ja ne asiat, joita pakenen! Ja todellakin voin sanoa, että löysin sen mitä pakenin. Ei se tapahtunut ihan hetkessä. Vasta neljäntenä päivänä uskalsin jälleen kohdata oman rajallisuuteni ja heikkouteni mutta se kannatti.

Mitä sitten pakenin? Varmaan useitakin asioita mutta muutama asia nousi vahvasti esiin.  Ensimmäinen on heikkous vastaan vahvuus. Voiko vahvuutta olla olemassa ilman heikkoutta. Mielestäni ei voi. Oman heikkouden tunnistamisen kautta voi syntyä vahvuutta. Vahvuus ei tule heti tai sitten se on vain heikkouden torjumista,joka on negatiivista vahvuutta. Tällöin rakennamme suojakilven eteemme, jolla piilotamme oman heikkoutemme ja yritämme olla vahvoja.Puskemme väkisin eteenpäin. Ehkä hankimme materiaa,jotta voimme säihkyä, vaikka säihkeen takana on paha olla.Tällöin emme uskalla siis näyttää heikkouttamme. Jotta heikkouden uskaltaa kohdata tarvitaan paljon ymmärrystä, tukea ja rakkautta. Silloin voimme eheytyä. Kun kohtaa oman heikkoutensa ja tunnistaa asian, muuttuu heikkous vähitellen vahvuudeksi. Tämä vahvuus on silloin peräisin syvältä itsestäni, eikä ulkoa päin saatua.

Toinen asia on pelko. Pelko aiheuttaa minussa turvattomuuden tunnetta. Silloin alkaa liian paljon kontrolloimaan elämää. Koko ajan yrittää minimoida mahdollisten virheiden syntymistä. Omassa tekemisessään näkee jo ennalta virheitä ja luo epäonnistumisen ilmapiirin. Tämä johtaa siihen, että on parempi olla tekemättä mitään, jotta ei tule tehneeksi virheitä. Pelko johtaa pahimmillaan lamaantumiseen ja kaikki toiminta pysähtyy. Pelko on meidän omien uskomustemme tuotos, jolla ei sinäänsä ole mitään totuuspohjaa. Siinä hetkessä se tietenkin tuntuu todelta. Kun kohtaa oman pelkonsa ja ymmärtää sitä, muuttaa sekin muotoaan. Pelko ei siinäänsä poistu mihinkään. Pelkoa pitää kuunnella ja mennä sitä kohti. Kun pelko on hallittavissa voimme mennä eteenpäin kuin soturit. Määrätietoisina ja sisimmässään uskoen, että tämä ”sota” pitää kohdata. Elämä kyllä kantaa ja pitää meistä huolen.

Mikä sitten aiheuttaa sen, että pakenen sitä mitä tarvitsen?                                                       Isoin syy on varmaankin kiire. Kiire on oivallinen tekosyy olla pysähtymättä. Me saatamme kuvitelle, että kiire on vain ottanut meistä vallan emmekä voi sille mitään. Me itse luomme kiireen. Kiire ei ole missään tilanteessa tai paikassa valmiina. Me saatamme jopa ihannoida ihmistä, joilla on kiire. Mitä enemmän on kalenterissa merkintöjä niin sen parempi. Näin kävi minullakin. Juoksin kampaviinerikokouksesta toiseen päättämässä, että ei päätetä mitään. Kiire on vähän kuin kanit, jotka tulee taikurin hatusta. Kaneja ja kiirettä tuntuu piisaavan, eikä kukaan oikein tiedä miten ne tulee.        Liiallinen kiire on siis meidän (huonojen) valintojemme tulos. Kiire kertoo paljon myös arvoistamme. Siihen riittää kyllä aikaa mikä on tärkeää.

Miten löysin sen mitä pakenin?                                                                                                           Yksinkertaisesti PYSÄHTYMÄLLÄ. Samalla kertaa todella yksinkertaista ja super vaikeaa. Vaikka  liikun luonnossa päivittäin ja pydähdyn, ei se silti ole aina helppoa. Pysähtymisellä ei ole mitään tekemistä laiskuuden tai joutenolon kanssa, vaikka nekin ovat välillä tarpeellisia. Joutenolo on esimerkiksi sitä, että makoilet sohvalla televisiota katsellen. En tiedä onko pysähtymiselle mitään määritelmää. Eikä se ole tarpeenkaan. Pysähtyminen on mielestäni olematon liikkumatila, joka sisältää paljon näkymätöntä aktiivista toimintaa. Pysähtymisen prosessiin voi kuulua myös pitkäkestoinen, rauhallinen kävely mutta siihen tulee aina liittää konkreettinen pysähtyminen. Kun ihminen pysähtyy hän aktivoi ja kohtaa oman sisäisen maailmansa. Ennen sitä pitää vain olla. Vähitellen voi aistia ympäristöä ja kaikilla aiteilla ja siirtää huomio itseensä. Olen puhunut paljon ”pysähtymisen lihaksesta”, jota pitää harjoittaa. Se ei onnistu hetkessä mutta mitä enemmän sitä harjoitat, sitä enemmän ymmärrät pysähtymisen merkitystä. Jos me haluamme kasvattaa hauislihasta me menemme kuntosalille. Vaatii kymmeniä käyntikertoja, jotta huomaamme lihaksen kehittyneen. Ihan samoin toimii pysähtymisen lihas. Aluski pysähtyminen voi tuntua hankalalta tai jopa pelottavalta mutta toistojen kautta saamme yhteyden itseemme.

Pysähtymällä työstämme tunteitamme ja saamme arvokasta tietoa alitajunnasta. Silloin meistä poistuu sellaiset uskomukset, jotka joku muu on meille antanut. Voimme irroittautua vanhoista, negatiivisista ajatusmalleista ja saada tilalle uusia ajatusmalleja. Nämä siityvät uudenlaisiksi positiiviksi toimintamalleiksi. Kaikilla meillä on vastaukset sisällämme valmiina jos vain pysähdymme kuuntelemaan niitä. Tuntuu vain, että on helpompi lisätä kiirettä kuin kohdata itseään ja unohdettuja tärkeimpiä arvoja.

Minulle tärkein arvo on rakkaus. Rakkaus auttaa eheytymään. Se auttaa olemaan  sellainen mitä pohjimmiltaan olemme. Silloin ulkoiset vaatimukset eivät sekoitu todelliseen minääni.

Ensi vuodelta toivon, että  saan auttaa niitä, jotka kokevat tarpeelliseksi pysähtyä ja saada selkeyttä elämään. Se onnistuu kyllä kun annetaan aikaa.

Toivon sinulle parasta mahdollista uutta vuotta. Tuokoon se paljon hyvää ja kaunista!

Joni

 

 

 

 

 

 

 

Luontolähtöinen näkökulma ratkaisukeskeisessä neuropsykiatrisessa valmennuksessa

 

Joni Hernberg

  1. Luontosuhde

Lapsen luontosuhteen perusta luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta nykypäivän nuoriso- ja lastenkulttuurien, sekä yhteiskunnan nopeat muutokset ovat aiheuttaneet lasten ja nuorten vieraantumista luonnosta. Pelit, sosiaalinen media ja internet houkuttavat lapsia ja nuoria sisätiloihin, passiiviseen toimintaan. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25.) Luonto tarjoaa erittäin hyvän mahdollisuuden rauhalliseen, rentouttavaa, luonnon virikkeitä täynnä olevaan monimuotoiseen, kokemukselliseen ja toiminnalliseen kokonaisuuteen. Hyvä luontosuhde kehittyy, kun lapsi saa leikkiä luonnossa, havainnoida eri aisteja käyttäen ympäröivää luontoa, liikkua monipuolisesti ja kohdata upeita positiivisia elämyksiä ja kokemuksia. Lapsi voi kokea metsässä leikkiessään ja toimiessaan vapauden tunnetta, joka lisää lapsen vastuun ottamista itsestään.

Puhakka (2017) toteaa että lapsena luodulla luontosuhteella, opituilla liikkumistavoilla ja mikrobialtistuksella on suuri vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Lapsen luontosuhteen vahvistuminen edesauttaa lapsen ympäristövastuullisuuden lisääntymistä positiivisten luontokokemusten kautta. Willamon (2004) mukaan ihmisen luontosuhteessa on eroteltavissa kaksi eri ulottuvuutta: toiminnallinen ja kehollinen ulottuvuus. Toiminnallinen ulottuvuus sisältää ihmisen teot ja kehollinen ulottuvuus nojaa biologisiin tosiasioihin. Luontosuhde on osa meitä jokaista, koska se on ihmiseen liittyvä persoonallinen ulottuvuus. (Willamo 2004, 41-42.)

Bird (2007) toteaa, että tutkimusten mukaan alle 12- vuotiaat lapset, jotka viettävät aikaa touhuten metsässä joko yksin tai yhdessä kavereiden kanssa, palaavat aikuisenakin herkemmin metsäluontoon (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25). Wells & Lekies (2006) toteavat, että lapsuuden aikana koetut erilaiset luontokokemukset luonnossa leikkimisestä, retkeilystä, kalastuksesta ja kasvien keräämisestä mahdollistavat aikuisena koettua vahvaa yhteyttä luontoa kohtaan. Ward-Thompson ym. toteavat (2002), että lapsuuden metsäkokemuksilla ja metsässä käyntien lukumäärällä on vaikutusta edelleen aikuisena metsässä käymisen määrää ja siihen, kuinka miellyttävänä ympäristönä metsä koetaan. (Tourula & Rautio 2014, 32-44.)

Nisbet ym. (2011) mukaan vahva luontosuhde vaikuttaa myös ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin siten, että subjektiivinen tunne hyvästä luontosuhteesta parantaa ihmisen hyvinvointia. Ihmiset, joiden luontosuhteen taso on matala tai jotka väliaikaisesti eivät pääse luontoon, voivat kokea matalampaa hyvinvoinnin tasoa. Psyykkisellä terveydellä on kytkös ympäristön tilaan ja siellä kulutettuun aikaan. Subjektiivinen tunne vahvasta luontosuhteesta vaikuttaa hyvinvointia edistävästi. Hyvä luontosuhde voi jopa toimia suojaavana tekijä muita psyykkistä terveyttä uhkaavia tekijöitä vastaan. Park ym. (2010) toteavat, että metsässä psyykkinen elinvoimaisuus lisääntyy. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25-35.)

  1. Luonnon hyvinvointivaikutuksia

Luonto vaikuttaa elvyttävästi, jolloin sen vaikuttaa ihmiseen virkistäen, vahvistaen, rauhoittaen ja rentouttaen. Mieliala kohenee, itsetunto kasvaa ja jaksaminen paranevat. Ihmisen kokema stressitila ja tunnetasolla kokema kuormittuminen helpottuvat. Luonto on ehtymätön voimaraja, josta ihminen voi ammentaa elvyttäviä kokemuksia ja elämyksiä. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 31-35; Tyrväinen ym. 2017, 7.) Elpymisellä tarkoitetaan arkisessa elämässä loppuun kuluneiden voimavarojen uusiutumiseen tai palautumiseen tarvittavia fysiologisia tai psykologisia toimintoja (Korpela 2013).

Luonto aktivoi liikkumaan. Metsässä liikkuminen lisää kestävyyskuntoa, parantaa tasapainokykyä ja kehittää koordinaatiota. Metsässä liikkuminen myös edistää sekä sydämen että hengitys- ja verenkiertoelimistön terveyttä ja vahvistaa jalkojen lihaksistoa. Mielihyvää tuotavien hormonien määrä kehossa lisääntyy ja stressihormonien määrä vähenee. (Arvonen 2018, 12-16.)

Luonnossa liikkuminen parantaa sosiaalista hyvinvointia, lisää yhteisöllisyyden tunnetta ja parantaa mielialaa. Suhtautuminen toisiin ihmisiin muuttuu positiivisemmaksi. (Mansikkaviita 2019, 33.) Luontoliikuntaa voidaan kutsua myös elämysliikunnaksi. Luonnossa liikkuessa aistit aktivoituvat, suuntaamme tarkkaavaisuutemme pieniinkin luonnon yksityiskohtiin ja voimme kokea arjesta irtaantumisen tunnetta. (Metsähallitus 2016, 19.) Vaaditaan aistien yhteistyötä, kun havainnoidaan ja tulkitaan luontoa. Luonnossa liikkuminen vaatii moniaistista havainnoimista. Luonto tarjoa mukavia kokemuksia kaikille ihmisen aisteille. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 66.) Luonnon äänistä, väreistä, muodoista ja erilaisista maisemista nauttiminen ja kokemusten jakaminen lisäävät ihmisen esteettistä mielihyvää (Jäppinen 2017, 45).

Tutkimukset osoittavat, että luontoympäristöllä on rauhoittavia vaikutuksia. Luonnossa toimiessaan ihminen kiinnittää enemmän huomiota spontaanimmin ympärillään oleviin asioihin. Luonnon kauneuden ja sen lumoavuuden huomioiminen lisääntyy. Ihminen on kiinni enemmän tässä hetkessä tarkkaillessaan kauniita luonnon yksityiskohtia ja samalla negatiiviset tunteet ja levottomuus vähenevät. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 25.)

Tohtori Riikka Puhakka toteaa luontokosketuksen vähentävän ADHD -lasten oireita, tarkkaavaisuus ja keskittyminen paranevat. Kuon & Faberin (2004) tekemän ryhmätutkimuksen mukaan luonnossa liikkuminen vähensi ADHD -lasten oireilua kolmanneksella verrattuna kaupunkiympäristön ryhmään. ADHD-lasten levottomuus ja häiriö käyttäytyminen kolminkertaistuivat, kun luonnossa liikkuminen korvattiin sisäliikkumisella. Tutkimuksen mukaan yhä yleistyvät ylivilkkauden oireet lievittyivät, kun lapsella oli mahdollisuus aistia luontoympäristöön liittyviä elementtejä, esimerkiksi luonnon ääniä ja maisemia. (Puhakka 2017.)

Luonnossa liikkuminen edistää oppimista ja tarkkavaisuutta. Luonnossa säännöllisesti touhutessaan lapsen immuunijärjestelmän toiminta säilyy ja paranee. Luonto tarjoaa luovaa ja lelutonta leikkiä. Metsä vaikuttaa positiivisesti mielialaan, jaksamiseen ja motivaatioon. Mitä motivoituneempi ja innostuneempi lapsi on, sitä paremmin oppiminen myös sujuu. (Puhakka 2017.)

Louv (2006) toteaa, että luontotoiminnan merkitys on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille, jotka ovat muodostamassa vasta omaa käsitystä voimavaraoistaan ja mahdollisuuksistaan. Ohjatun luontotekemisen lisäksi heillä olisi oltava mahdollisuus vapaamuotoiseen tekemiseen, jonka tarkoituksena olisi kehittää luovuutta ja mielikuvitusta, sekä oman tahdon muodostumista. Näiden kokemusten kautta lapsille ja nuorille muodostuu luottamus siihen, että selviää vaikeimmissakin elämäntilanteissa. Wells & Evans (2003) toteavat, että vaikeita ja stressaavia elämäntilanteita kohtaavat lapset oireilevat sitä vähemmän, mitä parempi ja läheisempi heidän luontosuhteensa on. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 15.)

Andan ym. (2006) toteavat, että lasten ja nuorten kokema stressi on haitallisempaa kuin aikuisilla. Stressin vaikutukset näkyivät fyysisessä ja kognitiivisessa kehityksessä, sekä hermoston toiminnassa. Jos lapsi varttuu ja kasvaa uhkaavassa ympäristössä stressireaktiojärjestelmät kehittyvät yliherkiksi, joka aiheuttaa levottomuutta ja lyhytjänteisyyttä ja vaikeuttaa edelleen lapsen ja nuoren arjesta selviämistä. Useasti toistuvat stressikokemukset voivat aiheuttaa lapselle riskiä sairastua. Pitkäaikaiselle stressikokemukselle altistunut lapsi voi aikuisuudessa sairastua moniin eri sairauksiin kuten esimerkiksi diabetekseen tai masennukseen. Hanskin ym. (2012) mukaan luontokontaktilla on todella merkittävä vaikutus lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja hyvinvoinnille. (10 syytä valita GREEN CARE palveluja 2015, 45.)

  1. Luonnon merkitys yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Terveys olisi otettava huomioon kaikessa päätöksen teossa, tällä hetkellä se on vielä vähäistä. Ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden ja terveyden välisistä suhteista olisi lisättävä. Merkittävää olisi myös tunnistaa luonnonvarojen kestävän käytön kannalta tärkeimmät luontopalvelut, sekä niiden yhteydet ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Olisi tärkeä tutkia luonnon terveys- ja hyvinvointihyötyjä, sekä luonnosta aiheutuvia haittoja. Tietämättömyys vaikuttaa päätöksentekoon. Tämän hetkisen tiedon hyödyntäminen ja levittäminen yhteiskunnan eri sektoreille ei suju ongelmitta. (Jäppinen ym. 2014, 76.)

Luonto ja hyvinvointi tutkimusohjelman 2015-2020 tavoitteena olisi tarjota monitieteinen näkemys luonnon tarjoamien palvelujen yhteydestä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Erityisesti huomiota tutkimusohjelmassa kiinnitetään ohjelman tulosten yhteiskunnalliseen sovellettavuuteen, sekä vaikuttavuuteen. Ohjelman tavoitteena olisi tuottaa monitieteinen näkemys luonnon palvelujen tarjoamasta yhteydestä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Samaan aikaa tarkoituksena olisi pyrkiä tuottamaan päätöksenteon tueksi tietoa terveyshyötyihin ja -haittoihin vaikuttavista seikoista, sekä terveysvaikutusten rahallisesta ja inhimillisestä arvosta eri yhteyksissä. Monitieteisen tutkimusohjelman rinnalle ehdotetaan laadittavaksi ja toteutettavaksi luonto- ja hyvinvointi kansallinen toimenpideohjelma 2015-2025. Toimenpideohjelman tarkoituksena olisi edistää suomalaisten terveyttä, hyvinvointia ja Suomen luontoon perustuvaa yritystoimintaa. Ohjelmassa hyödynnettäisiin monimuotoisen luonnon ylläpitämiä luontopalveluita. Valmiin toimenpideohjelman laadinnassa olisivat mukana sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöhallinta, aihepiirin kanssa tekemisissä olevat virkamiehet, kolmas sektori, elinkeinoelämä ja tutkijat. Tarpeellisena toteuttajatahona olisivat kansalaiset itse. (Jäppinen ym. 2014, 78-79.)

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tärkeää kansanterveyden ja luonnon itseisarvon takia. Terveyspalvelujen järjestämisen malli puhuttavat päättäjiä ja kansalaisia. Keskusteluissa on sivuutettu täysin monimuotoisen luonnon vaikutukset kansanterveyteen. Luonto toimisi ehkäisevänä kansanterveystyöntekijänä. Vaikka Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä, samaan aikaan hallitus on leikannut luonnonsuojelumäärärahoja eniten kaikista hallinnonaloista. (Hellemaa 2017.)

Luonnon mukanaan tuomat terveydelliset vaikutukset ovat hieno kokonaisuus lasten ja perheiden hyvinvointia ajatellen. Onneksi metsän terveysvaikutukset ja merkitys on alettu ymmärtää ja luontopalveluita on alettu kehittämään. Olisi todella sääli, jos lapset ja perheet vieraantuisivat luonnosta, koska suomalaisten juuret ovat syvällä mullassa. Olemmeko unohtaneet luonnon parantavat, terapeuttiset ja kuntouttavat hyvinvointiamme parantavat hyödyt ja sairauksia ennaltaehkäisevät vaikutukset. Luontosuhteella ja opituilla liikkumistavoilla on merkitystä myöhemmässäkin elämässä. Voidaan puhua kansanterveydellisistä vaikutuksista. Luonto on aina ollut luonnollinen osa ihmisen elämää, sekä ihminen luonnollinen osa luontoa. Ihmisen elämäntavat ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa urbaaneiksi, moderneiksi ja teknologia keskeisiksi.

LÄHTEET

Arvonen, S. 2018. Metsämieli. Mielen ja kehon maastokirja. Metsäkustannus. Latvia.

Hellemaa, P. 2017. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sote-uudistuksen puuttuva pala. WWF ja Allergia ja astmaliitto. [viitattu 11.11.2019]. Saatavissa: https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/WWF-ja-Allergia–ja-astmaliitto–Luonnon-monimuotoisuuden-turvaaminen-sote-uudistuksen-puuttuva-pala-3142.a.

Jäppinen, J-P., Tyrväinen, L., Reinikainen, M. & Ojala, A. (toim.) 2014. Luonto lähelle ja terveydeksi. Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys. Argumenta -hankeen (2013-2014) tulokset ja toimenpidesuositukset. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2014. Helsinki: Suomen ympäristökeskus.

Jäppinen, T. 2017. Estetiikka ja Green Care. Esteettistä hyvinvointia luonnosta. Helsingin yliopisto. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Humanistinen tiedekunta. Pro-gradu tutkielma. [viitattu 5.11.2019]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/225044/Jappinen_%20Tiina%20_%20Pro%20gradu%20_%202017.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Korpela, K. 2013. Luonto ja koettu elvyttävyys. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö/psykologia. [viitattu 4.11.2019]. Saatavissa: file:///C:/Users/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4/Downloads/Luonto%20ja%20koettu%20elvytt%C3%A4vyys%20-%20Kalevi%20Korpela%20(2).pdf

Mansikkaviita, R. 2019. Polku luontoon! Näkökulmia yhdenvertaisen luontoliikunnan edistämiseen. Luontoliikkujien poluilla. Metsähallitus. [viitattu 6.11.2019]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/polkuluontoon.pdf

Metsähallitus. 2016. Rohkeasti luontoon! -Näkökulmia yhdenvertaisen luontoliikunnan edistämiseen. [viitattu 16.11.2019]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Muut/rohkeasti-luontoon-julkaisu.pdf

Puhakka, R. 2017. Päiväkodin viherpihan vaikutus lasten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin- tutkimuskohteina Lahti, Espoo ja Tampere. Luento Lahden tiedepäivässä 9.11.2017.

Tourula, M. & Rautio, A. 2014. Terveyttä luonnosta. Oulu: Thule -instituutti Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Oulun seutu.

Tyrväinen, L., Savonen, E-M. & Simkin, J. 2017. Kohti suomalaista terveysmetsän mallia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 11/2017. [viitattu 7.11.2019]. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538373/luke-luobio_11_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Willamo, R. 2004. Ihminen suhteessa luontoon. Teoksessa H. Cantell (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. Opetus 2000. Jyväskylä: Ps-kustannus.

10 syytä valita GREEN CARE -palveluja. 2015. Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Agrisociale -hanke. [viitattu 3.11.2019]. Saatavissa: https://www.maajakotitalousnaiset.fi/sites/default/files/attachment/10_syyta_valita_green_care_palveluja_nettis.pdf

LUONTO AUTTAA ARJESSA

Laitoin jällleen repun selkään ja lähdin tulille nokipannukahvin keittoon. Olen puhunut paljon siitä, että miten luonnosta löytää uusia kokemuksia kun siellä vain viettää aikaa. Tänäkin kesänä olen saanut kokea hienoja hetkiä paljon. Olen nähnyt miten käki on lentänyt ihan lähelle (n.3m päähän) ja aloittanut kukkuu-konsertin. Tai miten perhonen on pitänyt taukoa käsivarrella kymmenen minuuttia. Olen saanut kokea luonnon rauhoittavan vaikutuksen. Sellaista en ole mistään muualta löytänyt.

On olemassa luonto, ihminen. Ihminen on aina ollut osana luontoa. Luonto on tarjonnut ihmiselle ravintoa, suojaa, turvallisuutta, hyvinvointia. Ihminen on arvostanut luontoa sellaisena kuin sen on ja elänyt luontoa kunnioittaen.

Hyvivointi on laaja käsite. Tänä päivänä siitä puhutaan paljon ja  meille tarjotaan eri mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseksi. Varmaan jokainen tietää, että jos haluaa parantaa kuntoa niin kannattaa lähteä vaikka lenkille. Jos haluaa kasvattaa lihaksia pitää mennä salille yms.  MUTTA jos on univaikeuksia, stressiä tai uupumusta, menemme helposti pilleripurkille. Miksi? Lääkehoito  saatta olla todella tarpeen mutta se ei voi olla ainoa saati pysyvä vaihtoehto! Lääkkeen ja luonnon ero on siinä, että lääke hoitaa oiretta ja luonto syytä. Haluan vielä korostaa, että lääketiede auttaa meitä paljon ja onkin syytä käydä lääkärissä jos vähänkin siltä tuntuu.

Kuten alussa sanoin, ihminen kuuluu luontoon. Luonto auttaa mm. ihmisen parasympaattista hermostoa palautumaan ja näin lievittämään tai jopa poistamaan ko .oireita. Tämä tapahtuu ihan jokaiselle.  Mikä tässä sitten on vaikeaa? Miksi emme anna luonnon auttaa? Syitä on taas monia mutta yksi on tiedon ja kokemuksen puute. Vaatii useita luonto hetkiä, jotta alkaa saamaan suurempia hyötyjä luonnon hyvinvointivaikutuksista. Aluksi voi tuntua täysin älyttömältä istua tai kävellä hiljaa sen enempää miettimättä. Mutta kun tätä toistaa useita kertoja alkaa huomaamaan positiivisiä vaikutuksia. Vähän sama jos haluaisit nostaa penkistä 80kg. Menet salille ja  huomaat, että tuo 80kg on aivan liikaa. Toteat, että ei onnistu ja lopetat treenaamisen siihen. Yhtälailla kuin 80kg nostaminen vaatii lihaksien ja hermoston kehittymistä, vaatii luonnon hyvinvointivaikutusten saaminen  ”pysähtymisen lihaksen” vahvistamista.

Työssäni ihmisten kanssa olen huomannut, että pääsääntöisesti asiat etenevät hitaasti mutta varmasti. Tällöin ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista kiirehtiä tai keksiä jotain ” kevätjuhla liikkeitä” asioiden nopeuttamiseksi. Tärkeintä on antaa aikaa. Luoda turvallinen hetki ja välittää.

Vaikka ei olisikaan mitään pahempia oireita kannnattaa mennä luontoon säännöllisesti. Luonto auttaa meitä poistamaan turhat ”roskapostit” mielestä ja  silloin pystymme taas löytämään omat ajatuksemme sekä tiputtamaan pois kiireen tuoman taakan.

Luontoon voit mennä koska vaan. Se on aina auki, etkä tarvitse vuoronumeroa.                  Luonto tarjoaa meille huikeat voimavarat jos vain otamme ne vastaan.

Aurinkoista päivän jatkoa!

Loimunalle.

 

 

 

 

LUONNON HYVINVOINTIVAIKUTUKSET. LAPSET- JA NUORET

Kävellessäni aamulla vesistöjen välissä kulkevaa kapeaa harjua, tuli mieleeni lapsuuteni kesät. Muistan ne pienet rauhalliset hetket  kun istuin laiturilla tai kaatuneen puunrungon päällä. Nuo hetket olivat lyhyitä taukoja leikin tiimellyksessä mutta ne ovat jättäneet silti vahvan, positiivisen muistijäljen. Aloin muistelemaan millaisia hetkiä muistan lapsuudestani. Nenääni tuli heti vastaleivotun pullan tuoksu kun äidin tai mummin kanssa leivottiin ja menimme ulos niitä syömään. Tai miten jännää oli seurata ongenkohon liikettä kalan syödessä matoa ja juuri oikealla hetkellä onnistuin saamaan saaliin ylös. Silloin tunsin olevani maailman onnekkain kalamies.

Kaikissa näissä hetkissä on yhdistäviä tekijöitä. Niitä ovat ainakin luontoympäristö, turvallisuus, aikuisen läsnäolo, onnistumisen ja oppimisen kokemus, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen sekä paljon aikaa ilman kiireen tuntua. Tietenkin jokainen tarvitsee myös rakkautta, jota voi saada sekä antaa. Jos lapsi tai nuori  ei tule nähdyksi tai kuulluksi tai ei koe saavansa rakkautta, yrittää hän kaikin tavoin saada huomiota tavalla, joka suistaa hänet vain kauemmaksi alkuperäisestä tarkoituksesta. Tässä hetkessä aikuisen on huomattava käyttäytymisen perimmäinen syy, jotta löydetään oikeanlaiset ja oikein mitoitetut tavat toimia.

Toimiessani luonnossa lasten- ja nuorten kanssa huomaan aina miten luonto rauhoittaa ihan jokaista. Takapenkin Kirsi-Petteriltä sulaa näkymätön suojamuuri kun alamme virittelemään onkia kalastus kuntoon, sytytetään yhdessä nuotio tai kunnellaan tarinaa metsän synnystä. Tuon näkymättömän suojamuurin takaa paljastuu ihminen, joka haluaa ,että hänet huomataan. Hän haluaa tehdä asoita ehkä vähän eri tavalla ja omaan tahtiin mutta haluaa kuitenkin. Meidän aikuisten ja kasvattajien tehtävä on mahdollistaa jokaiselle oppijalle, lapselle- ja nuorelle toimintaympäristö, joka mahdollistaa parhaat oppimistavat, luoden positiivisen muistijäljen elämäntarinaan.

Pohjatyö tulevaisuuden luontoyhteydelle tehdään jo lapsena. Myönteiset kokemukset auttavat myös myöhemmin meitä lisäämään ymmärrystä itsestämme sekä luonnosta, joka kasvattaa henkistä pääomaa luoden hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen. Kotikunnassani Tammelassa luonto on läsnä joka päivä. Kaksi kansallispuistoa sekä useat muut luontokohteet antavat huikeat edellytykset parantaa hyvinvointia. Uskon, että luonto ja sen ympärillä toimiminen luo onnellisia ihmisiä. Täällä on hyvä olla, eikä se ole yhtään noloa.

Värikästä syksyn jatkoa!

Loimunalle

 

 

 

 

Luonnon hyvinvointivaikutukset.

Erilaisia tutkimuksia luonnon hyvinvointivaikutuksista tehdään paljon. Mieleen tulee kuitenkin aina ajatus, että ymmärretäänkö me ihan oikeasti mitä ne tarkoittavat? Omaan kokemuspohjaan perustuen voisin sanoa, että ei aivan ymmärretä. Olen tutkinut itseäni ja erilaisia prosesseja, joissa luonto on ollut keskeinen tekijä oman hyvinvoinnin lisääjänä. Voisin ajatella, että me kyllä liikutaan luonnossa melko paljon mutta samalla saatamme suorittaa jotain. Kaikki luonnossa toimiminen on tietenkin hyväksi ja edesauttaa hyvää oloa. Tarkoitan nyt kuitenkin jotain muuta kuin juoksua nappikuulokkeet korvilla kelloa vastaan. Vähintään yhtä paljon kuin fyysistä suoritusta tarvitsee keho ja mieli PYSÄHTYMISTÄ.  Tämä onkin jo huomattavasti vaikeampaa jos meillä on stressiä ja kiirettä.

Tehdessäni viimeisen seitsemän vuoden aikana omia ”tutkimuksiani” ja nyt auttaessani myös muita ihmisiä, alkaa olemaan jo jonkunlainen käsitys erilaisista toimintamalleista joita toteuttamalla norsun kokoiset haasteet elämässä saadaan pienenemään ja ehkä sulamaan kokonaan pois . En tarkoita, että elämä olisi sen jälkeen yhtä auringonpaistetta mutta vähän helpompaa ainakin.

Itse olen saanut täydellisen avun luonnosta mm. vaikeaan työuupumukseen paniikkihäiriöineen. Tilanteen vaikeudesta kertoo jotain se, että aluksi paniikkihäiriö kohtauksia tuli 5- 10kpl/pv ja joka kerta tuntui, että nyt on lähdön aika. Ne tietävät jotka tietävät, eikä siitä sen enempää. Löysin kuitenkin kannonnokan ja istuin alas..hengitin. Aluksi istuin ehkä minuutin kaksi enkä heti huomannut muutosta mutta jossakin sisimmässä se tuntui jotenkin oikealta. Pienin, hyvin pienin askelein olo alkoi helpottamaan ja toisinaan ei rinnan päällä ollut lyijypainoa eikä kuristavaa tunnetta kurkussa. Mitä paremmaksi oloni muuttui sitä enemmän aloin ymmärtämään tilannetta ja syitä uupumuksen taustalla ja toisaalta omaa eheytymis prosessiani. Tärkeintä kaikessa kuitenkin oli, että annoin itselleni aikaa. Olin itselleni armollinen.

Luonnon hyvinvointivaikutukset saadaan mielestäni parhaiten esiin ”vähemmän on enemmän” periaatteella. Monelle luonto, metsä tai hiljaisuus saattaa olla vieras ja jopa pelottava paikka. Silloin onkin tärkeää edetä vähitellen ja juuri omaan tahtiin. Vaikka sitten minuutti kerrallaan. Vertaistuki mahdollistaa ajatusten jakamisen, luo turvaa sekä ohjaa tilannetta oikeaan suuntaan. Vaikka ei olisikaan stressiä tai kiirettä sopii luonto kaikille. Oikein rohkea voi vaikka halata puuta ja hengittää muutaman kerran syvään. Vakuutan, että mitään pahaa ei tapahdu.

Vähemmän on enemmän periaate siis tarkoittaa parhaimmillaan täydellistä pysähtymistä- Luonnon ja itsensä kuuntelua. Silloin kaikki maailman melskeet tuntuvat kaukaisilta ja kaikki  mitä tarvitaan on tässä hetkessä. Ennen kuin tähän päästään pitää tehdä harjoitteita jotta ”huijataan ” mieltämme pois neg. ajatus malleista ja luodaan turvallinen tila. Tässä tullaan toiseen minua kiinnostavaan asiaan nimeltä MIELI. Mieltä vahvempaa voimaa ei yksittäisellä ihmisellä ole. Mieli ohjaa tekemään asioita niin hyvässä kuin huonossa ja joskus me olemme matkustajia ja silloin ongelmat saattavat kasaantua. Se miten luonto ja mieli toimivat yhteistyössä onkin jo valtava kokonaisuus ja olisi varmaan kokonaisen kirjan arvoinen asia. Kirjaa en vielä tee mutta valmennus-ohjelma on tekeillä ja ensivuonna olis tarkoitus aloittaa. Olen taas tutkinut itseäni ja tällä kertaa painonhallintaa. Luontoa ja ajatuksia hyödyntäen olen löytänyt ovia jotka ovat mahdollistaneet painon tippumisen. Tämän vuoden aikana -17kg ja matka jatkuu. Se matka on vielä kesken mutta mukaan pääsee jos haluat.

Jatkossa tulen avaamaan lisää omia kokemuksia eri osa-alueilta hyvinvointiin liittyen. Korostan, että kaikki ”tutkimukset” ovat omia kokemuksiani eivätkä mitään virallisia tutkimuksia.

Kaiken kaikkiaan luonto antaa meille valtaisat voimavarat jos vain otamme ne vastaan ja olemme itse siihen valmiita.

Aurinkoista mieltä sinulle!

Loimunalle.